Todella yleinen näkökulma politiikkaan tänä päivänä on se, että äänestämisellä ei ole merkitystä. Erityisesti valtakunnan politiikasta ajatellaan, että hallituskokoonpanosta riippumatta mikään ei muutu. Tämä ajatus ei ole aivan tuulesta temmattu, kuten linkattu artikkeli osoittaa. Yksi merkittävä syy taustalla on nähdäkseni poliittisen mielikuvituksen puute ja ennen kaikkea niin sanottu vaihtoehdottomuuden politiikka. Tähän liittyen Politiikasta-lehden artikkelissa todetaan:

”Muutos siirtää politiikan luonnetta kohti asiantuntijavallalle tyypillistä rationaalisuutta. Päätökset esitetään välttämättöminä ja vaihtoehdottomina, hallinnollista toteutusta edellyttävinä ratkaisuina pikemminkin kuin kilpailevien yhteiskunnallisten visioiden tuloksina. Tämä ei tarkoita politiikan katoamista, vaan sen muodon muuttumista: kamppailu käydään yhä useammin siitä, kuka hallitsee tulkintaa taloudellisista realiteeteista”

Talouden kieli on tullut suurelle yleisölle vieraaksi ja meille on usein helppo lyödä lukuja tiskiin, pelotella velalla ja vedota vaikka kansalliseen kilpailukykyyn. Tässä retoriikassa kaikenlaisten leikkausten vastustaminen on vastuuttomuutta ja hyvinvointiyhteiskunnan puolustaminen jo naiivia. Monella meistä on puutteita talouden kieliopin suhteen, eikä vasta-argumenttia ole helppo näin ollen luoda, vaikka kokisi, että jokin tässä ei nyt mene oikein. Talouskuri elää meissä sisäistettynä itsestäänselvyytenä.

Totuus on kuitenkin se, että politiikka on aina valintoja ja talouttakin voidaan tarkastella monesta näkökulmasta. Myös asiantuntijapuheessa on lukuisia näkökantoja. Täytyy uskaltaa myös kysyä ja kyseenalaistaa, etsiä vaihtoehtoja. Arvostan suuresti asiantuntijuutta ja olen aina peräänkuuluttanut sen merkitystä päätöksenteossa. Talouspuhe on kuitenkin läpeensä poliittista ja sen epäpolitisoiminen on älyllisesti epärehellistä.

Tämä hallituskausi on osoittanut, että leikkaaminen ei aina tuo haluttuja säästöjä, niukkuus ei muutu talouskasvuksi eivätkä varakkaammille suunnatut edut valu elinvoimana ”alaspäin”. Itse haluan uskoa, että politiikassa on myös vaihtoehtoja, eikä missään nimessä ole sama, mitä puoluetta äänestää. Vaikka ulospäin politiikka näyttää konsensushakuiselta toisinaan, on puolueiden sisällä merkittäviä eroja siinä, mitä tavoitellaan ja mitä pidetään arvokkaana. Nämä erot täytyy vaan uskaltaa nostaa paremmin esille ja tätä toivon tulevalta vaalikamppailultakin. Toivon rohkeutta kaikilta puolueilta siihen, että linjaerot uskalletaan tehdä näkyviksi.

Taloustilanne on vaikea, sitä ei käy kieltäminen. Enkä väitä, että minulla olisi yksin antaa ratkaisu tilanteeseen. Väitän kuitenkin, että potentiaalisia ratkaisuvaihtoehtoja on erilaisia ja taloutta voidaan tasapainottaa monin eri keinoin, painottaen eri asioita. Väitän myös, että viime aikoina käytetyt keinot eivät ole olleet kovin tuloksellisia.

Vanha sanonta menee jotenkin niin, että vain hullu jatkaa saman asian tekemistä, mutta odottaa eri lopputulosta. Jotain kannattaisi ehkä siis alkaa tehdä toisin.