Kuka olen?
Olen hämeenlinnalainen äiti, rehtori ja väitöskirjatutkija. Olen löytänyt viime vuosina tieni myös kunnallispolitiikkaan ja edustan ylpeänä Suomen sosiaalidemokraattista puoluetta kotikunnassani. Toimin tällä hetkellä sekä kunnanvaltuustossa puolueeni varajäsenenä että Koulutuskuntayhtymä Tavastian hallituksen jäsenenä. Kuulun paikalliseen Hämeenlinnan työväenyhdistykseen (HTY), jonka piirikokousedustajana myös toimin. Olen mukana lisäksi Demarinaisten toiminnassa ja olen Hämeen demarinaisten hallituksen jäsen.
Työn, väitöstutkimuksen ja Koulutuskuntayhtymän luottamustehtävän yhdistelmä on antanut minulle erinomaisen kokonaisnäkemyksen suomalaisesta koulutusjärjestelmästä peruskoulusta korkea-asteelle. Äitinä olen saanut myös ymmärrystä koulun vaikutuksesta ja merkityksestä kotien näkökulmasta.
Vaikka olen koulumaailman konkari, olen ehtinyt olla elämässäni paljon muussakin mukana. Olen kokeillut siipiäni yrittäjänä, olen opiskellut eri aloja liiketaloudesta kasvatustieteisiin ja psykologiaan ja vielä hallintotieteisiin (hankkinut jokusen tutkinnonkin), olen ollut yksinhuoltaja, nyt olen suuren uusperheen äiti. Olen nähnyt elämän monet kasvot ja uskon vaiheikkaan elämän opettaneen minulle paljon.
Vaikka olen monessa mukana ja mielenkiinnon kohteita on paljon, koulu ja kasvatus – ja suuremmassa mittakaavassa lapset ja nuoret – ovat minulle suurin prioriteetti niin yksityiselämässä, työssä kuin politiikassa.
Perhe
Perheeseemme kuuluu yhteensä kuusi lasta. Meillä molemmilla oli tavatessamme kaksi lasta ja avioero takana. Löysimme toisemme saksanpaimenpentujen kautta; etsin pennulleni seuraa ja päädyinkin ensimmäisille pentutreffeille lopulta ilman koiraa… Kun palaset loksahtivat paikoilleen, asiat etenivät vauhdilla ja yhteinen perhe perustettiin hyvinkin nopeasti.
Mieheni tekee paljon töitä ympäri vuoden ja opiskelee ammattikorkeakoulussa työn ohella. Itse yritän viimeistellä väitöskirjaani työn ja perheen pyörityksessä. Perheessämme on kissa Usva ja myös kaksi isoa ja aktiivista saksanpaimenkoiraa (Selma ja Maisteri), jotka pitävät nekin meidät liikkeessä. Arki on siis vilkasta, mutta kenties työkokemus auttaa hallitsemaan arjen pyöritystä ja aikatauluja. Äitini Tarja on aktiivisesti elämässämme mukana ja on korvaamaton apu lasten kanssa.
Ensimmäinen tyttäreni tanssii tänä keväänä jo vanhoissa. Sain hänet hyvin nuorena, vain 19-vuotiaana muutamaa päivää ennen ylioppilaskirjoituksia. Pääsin sairaalasta sunnuntaina, kirjoitin maanantaina tuore vauva viereisessä huoneessa tuhisten. Elämä ei ollut helppoa, mutta päätin, että järjestän tyttärelleni hyvän elämän ja näytän, että sinnikkyydellä elämässä selviää melkein mistä vain. Kokemus opetti myös sen, kuinka merkittävässä roolissa koulujen henkilökunta voi nuorelle ollakaan. Ilman tuolloisen opon ja rehtorin määrätietoista ja lempeää ”painostusta” ja käytännön järjestelyjä, en ehkä koskaan olisi kirjoittanut ylioppilaaksi – vieläpä kahden laudaturin suorituksena.
Harrastukset ja vapaa-aika
Liikun mielelläni niin luonnossa kuin saleilla ja lajitaustaa on enemmän tai vähemmän kertynyt monella saralla. Olin melko liikkumaton lapsi ja nuori, mutta olen löytänyt liikunnan riemun aikuisiällä. Nuorempana lenkkeilin ja kävin erilaisissa ohjatuissa jumpissa. Mitään säännöllistä harrastusta tai yksittäistä lajia en löytänyt kuin vasta tyttäreni aloitettua judoharrastuksen. Uskaltauduin lajin pariin itsekin ja suoritin lopulta pari vyötäkin. Innostuin harrastamisesta ja kokeilin myös erilaisia tanssilajeja ja aloitin kuntosalilla käynnin aktiivisemmin. Lopulta muut lajit jäivät, kuntosali pysyi. Aloitin voimanostotreenit lajin huippujen Hanna Rantalan ja Jouko Aholan opissa ja pääsin jopa kilpailemaan lajin parissa SM-kisoihin asti. Mitalisijat jäivät kaukaisiksi, mutta kokemus oli hieno!
Viimeiset vuodet ovat olleet kiireisiä, eikä lajiharrastamiselle ole ollut arjessa sijaa. Aktiivisen koirarodun myötä treenit tehdään nykyään suurelta osin koiran kanssa ulkoillen. Pyrin kuitenkin liikkumaan monipuolisesti myös lasten kanssa ja omin päin. Uskon vahvasti esimerkin voimaan ja pyrin mallintamaan liikkuvaa elämäntapaa lapsilleni. Jos muuhun en ehdi, pyörittelen mieheni hankkimia traktorinrenkaita pihan edustalla!
”Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää!” -Minna Canth-
