Koulua ei korjata mittaamalla

Kirjoittaja:

Julkaistu:

Kategoria:

,

Joudun myöntämään, että eduskunnan päätös puskea kansalliset kokeet suomalaisiin kouluihin vetää mielen hieman matalaksi. Vaikka kyse tässä kohtaa on vasta kokeilusta. Jaan täysin huolen oppilaiden osaamistason laskusta, eihän siitä ole kahta sanaa. Mutta tapa, jolla tätä monisyistä ongelmaa nyt yritetään ratkoa, näyttää jälleen kerran yhdeltä hätäiseltä pikaratkaisulta ja laastarilta syvään haavaan.
​Pelkään, että toistamme tässä täsmälleen samaa virhettä, jolla PISA-tulokset on mielestäni alun perinkin saatu kääntymään laskuun. Kieltämättä tämä tuntuu hieman siltä, että kasvatus- ja opetusalan syvä asiantuntijuus on sivuutettu ja ohjakset luovutettu elinkeinoelämälle ja taloustieteilijöille. Molemmat ovat toki yhteiskunnalle korvaamattomia aloja, mutta eipä elinkeinoelämäkään kutsu kasvatustieteilijöitä sanelemaan talouskasvun ja yritystoiminnan ehtoja.


​Jo vuosien ajan suomalaista koulua on ”korjattu” milloin kenenkin ulkopuolisen ehdoilla. Opetusalan ammattilaisten ja korkeatasoistenkaan tutkijoiden ääntä ei oikeasti juuri kuulla. Nytkin sivistysvaliokunnan asiantuntijakanta oli täysin selvä, mutta todellinen luottamus päätettiin osoittaa tarkastusvaliokunnalle. Pidän jokseenkin kummallisena sitä, että sanotaan, ettei meillä ole riittävästi tietoa koulutuksestamme ja hetkeä myöhemmin kieltäydytään uskomasta sitä tutkittua tietoa, jota lukuisat kasvatusalan huippututkijat meille tuottavat.


​Tutkimusnäyttö on nimittäin melkoisen selkeää. Oppimistulosten taustalla eivät vaikuta kansalliset kokeet, vaan resurssien tasainen jakautuminen, koulujen välisten erojen pienuus, korkeatasoinen opettajankoulutus sekä perheiden sosioekonominen tuki. Esimerkkiä ei tarvitse hakea kaukaa, sillä Tanskassa kansalliset kokeet otettiin käyttöön vuonna 2010 oppimistulosten nostamiseksi. Tutkijat ovat sittemmin todenneet, ettei malli pelastanut PISA-tuloksia, vaan osaamistaso on laskenut sielläkin. Miksi siis tunnumme olevan kovin varmoja siitä, että muualla vaikuttavuudeltaan heikoksi todettu malli kääntäisi meidän koulutuksemme suunnan?


​Pelkään pahoin, että kouluarjessa tämä päätös otetaan vastaan jälleen uutena epäluottamuslauseena opettajien ammattitaitoa kohtaan. Käytännössä tämä tarkoittaa uutta hallinnollista lisätyötä ja byrokratiaa ja jokainen siihen käytetty tunti on suoraan pois itse perustyöstä, eli lasten ja nuorten opettamisesta ja kohtaamisesta.


Enkä ole yksiselitteisesti vastaan kansallisia kokeita. Niiden tulisi kuitenkin ensisijaisesti tukea opettajan työtä, olla työkalu opettajan omassa hallussa, ilman jatkuvaa, ulkoista valvontakoneistoa. Myönnän, että pelkään sitä, millaiseksi tämä malli nyt päätöksen myötä muodostuu. Toivon, että toteutuksessa edes kuullaan alan asiantuntijoita.


Koulua ei oikeasti korjata mittaamalla, vaan antamalla ammattilaisille työrauha ja resurssit tehdä työnsä. Arviointi on tärkeää ja sitä pitää kehittää. Mutta tämä muutos osuu aika syvälle koulutuksemme ytimeen ja olisin toivonut tähän malttia.

Vastaa